Karkali, Lohja 30.6.2014
Kesäkuun viimeisenä päivänä pistäydyimme luontoretkellä Karkalin luonnonpuistossa Lohjalla. Valitsimme käveltäväksemme alueen reiteistä pisimmän, 6 kilometrin mittaisen luontopolun. Sen varrella oli evästelypöytäkin kaakaotaukoa varten.
Satakunta vuotta sitten Karkalinniemellä on ollut torppa. Jäänteitä asutuksesta voi nähdä vieläkin. Luontopolun varrelta löytyi esimerkiksi kiveyksin reunustettu lähde.
Luonto oli rehevää. Karkalinniemen kasvisto on monipuolista, alueella kasvaa esimerkiksi pähkinäpensaita.
Aika paljon näimme myös erilaisia sienikasvustoja. Luonnonpuistossahan puut saavat lahota omassa tahdissaan.
Luontopolun alkuosa oli helppokulkuista, mutta niemen kärjessä ainakin perheen pienimmät saivat paikoitellen ottaa nelivedonkin käyttöönsä. Reippaasti kuitenkin kulkivat mukana. Kosteiden pitkospuiden kanssa sai olla varovainen: ne olivat petollisen liukkaita. Kävely muuttuikin ajoittain hitaaksi hiihtämiseksi lankkuja pitkin. Pääsimme kuitenkin ehjinä takaisin autolle, ja sadekin alkoi vasta kotimatkan alettua.
Päiväpatikoita ja pitempiä vaelluksia. Kaupunkiretkiä ja luontokohteita. Muutakin ulkoiluun liittyvää.
10.7.2014
5.7.2014
Järvenpään Lemmenlaakso
Sateisena sunnuntaina selasimme jälleen Lapsiperheen retkeilyopasta ja päätimme lähteä tutustumaan meille entuudestaan tuntemattomaan kohteeseen: Lemmenlaakson luontopolkuun.
Alkumatka oli oppaan mukaisesti helppokulkuista, mutta Keravanjoen saviset ja melko jyrkät rannat sade oli muuttanut varsin liukkaiksi ja hankakulkuisiksi. Sadevaatteissa pienet pyllähdykset eivät toki haitanneet.
Luonto oli vehreää ja raikasta. Pieni - eikä aina isompikaan - sadehan ei ole syy jäädä neljän seinän sisälle.
Joki on kuluttanut penkkoja ja kaatanut samalla puita. Savi on värjännyt joen veden ruskeaksi. Onneksi oli hanavettä mukana juomaksi!
Retkeilyopas on osoittautunut hyväksi ostokseksi. Erityiskiitosta kirja saa kartoistaan, jotka ovat vallan riittäviä kohteisiin tutustumista varten. Kunpa olisi vastaava kirja, jossa olisi sata Etelä-Suomen päivä-/viikonloppuretkikohdetta karttoineen! Tämän kirjan lähikohteet on pian koluttu, ja pidemmällä oleviin kohteisiin jo matkat vievät oman aikansa. Toki niitä voi lomareissujen yhteydessä käydä katsastamassa.
28.6.2014
Itävallan alppimaisemissa
Itävalta 14. - 21.6.2014
Vietimme leppoisan lomaviikon Itävallassa. Majapaikkanamme oli Badgasteinin kylä Gasteinertalissa, mutta teimme päiväretkiä myös muualle.
Badgasteinin kylän läpi virtasi vaikuttava vesiputous.
Kävimme myös Heiligenblutin kylässä. Kirkon takana siintää Großglockner.
Kartan ja viittojen avulla pärjäsi hyvin, tosin joskus kävelyreitin alkupistettä piti hieman hakea. Olimme liikkeellä koko perheen voimin, joten kävelymatkamme olivat varsin maltillisia.
Kaiser Wilhelm Promenade -kävelyreitin varrella asusti vallan kesyjä oravia. Ne kiirehtivät kulkijaa vastaan pähkinöiden toivossa.
Hohenwerfenin linnalla on mielenkiintoinen historia. Se on toiminut myös elokuvan Kotkat kuuntelevat kuvauspaikkana.
Hohe Tauernin kansallispuistossa tapasimme murmeleita. Aika somia otuksia.
Vietimme leppoisan lomaviikon Itävallassa. Majapaikkanamme oli Badgasteinin kylä Gasteinertalissa, mutta teimme päiväretkiä myös muualle.
Toisina päivinä luotimme enemmän lihasvoimaan, mutta ajelimme myös kuvassa näkyvällä kabiinihissillä.
Badgasteinin kylän läpi virtasi vaikuttava vesiputous.
Kävimme myös Heiligenblutin kylässä. Kirkon takana siintää Großglockner.
Kartan ja viittojen avulla pärjäsi hyvin, tosin joskus kävelyreitin alkupistettä piti hieman hakea. Olimme liikkeellä koko perheen voimin, joten kävelymatkamme olivat varsin maltillisia.
Kaiser Wilhelm Promenade -kävelyreitin varrella asusti vallan kesyjä oravia. Ne kiirehtivät kulkijaa vastaan pähkinöiden toivossa.
Hohenwerfenin linnalla on mielenkiintoinen historia. Se on toiminut myös elokuvan Kotkat kuuntelevat kuvauspaikkana.
Hohe Tauernin kansallispuistossa tapasimme murmeleita. Aika somia otuksia.
Viikko kului nopeasti näissä maisemissa, olisimme viihtyneet pidempäänkin! Edellisestä alppimatkastani olikin kulunut jo toistakymmentä vuotta, mutta nyt kipinä syttyi uudelleen.
26.6.2014
Askolan hiidenkirnut
Askola 7.6.2014
Askolasta löydettiin vuonna 1950 hiidenkirnukeskittymä. Kirnut tyhjennettiin kiviaineksesta 1960-luvun puolivälissä, ja kirnuista tuli yleinen nähtävyys. Kirnuja on pienehköllä alueella 20, eikä Suomesta toistaiseksi ole löydetty toista yhtä laajaa kirnuesiintymää.
Pakkasimme eväät reppuun ja pistäydyimme paikalla kesäkuun alussa.
Kiva päiväretkikohde sopivalla etäisyydellä koto-Helsingistä. Kohde oli joskus aikaisemminkin ollut mielessä, mutta Jouni Laaksosen uutuuskirja muistutti siitä ja sai meidät vihdoin matkaan.
Askolasta löydettiin vuonna 1950 hiidenkirnukeskittymä. Kirnut tyhjennettiin kiviaineksesta 1960-luvun puolivälissä, ja kirnuista tuli yleinen nähtävyys. Kirnuja on pienehköllä alueella 20, eikä Suomesta toistaiseksi ole löydetty toista yhtä laajaa kirnuesiintymää.
Pakkasimme eväät reppuun ja pistäydyimme paikalla kesäkuun alussa.
Tällainen otus vartioi hiidenkirnualuetta. |
Kirnuja oli isompia... |
... ja pienempiä. |
Jokaisella kirnulla on oma nimi. |
Aina monessa kirnussa oli asukas kotona... |
... ja muutakin porukkaa nähtiin. |
Kiva päiväretkikohde sopivalla etäisyydellä koto-Helsingistä. Kohde oli joskus aikaisemminkin ollut mielessä, mutta Jouni Laaksosen uutuuskirja muistutti siitä ja sai meidät vihdoin matkaan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)